0

Sveitsiläiset suklaapioneerit 1800-luvulla

Suklaa on ollut muutakin kuin vain makea houkutus Sveitsissä yli 200 vuotta. Tarkkaan valitut ainesosat sekoitetaan toisiinsa sveitsiläisessä suklaassa. Hienostuneen ulkonäön lisäksi osana sveitsiläistä menestystarinaa ovat myös kekseliäisyys, laatutietoisuus, kova työ – ja rajoittamaton käsitys mausta ja nautinnosta.

Suklaan alkuperä ei kuitenkaan ole lähelläkään Euroopan sydäntä, ja kaakaopapujen vielä vähemmän. Asteekit joivat kuumaa suklaata jo 1300-luvulla. Sen on kerrottu olleen kitkerää ja jopa mausteista. Tai ainakin tätä mieltä oli Hernán Cortés. Hän kuitenkin toi kaakaota Atlantin toiselle puolelle. Vuosi oli noin 1520. Pian sen jälkeen kaakaota alettiin jalostaa Espanjan kuninkaallisessa hovissa. Hunaja, sokeri, vanilja ja kaneli tekivät juomasta makeamman ja miedomman. Tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan edes tienneet sitä nimeltä. 

Suklaa levisi Espanjasta Euroopan muihin hoveihin – kyllä vain – rakkauden tähden. Kun Espanjan prinsessa Anna meni naimisiin Ranskan kuninkaan Ludvig XIII:n kanssa, suklaa saapui Ranskaan. Se oli mahtava nautinto Versaillesissa! Pian sen jälkeen se saavutti Euroopan jokaisen kuninkaallisen hovin. Jokainen itseään kunnioittava henkilö joi kaakaota, mikä toi suklaapioneerit mukaan kuvaan. Tätä ylellistä raaka-ainetta oli pystyttävä käyttämään muuhunkin! Ehkäpä jälkiruokaan? Suklaata ei ollut vielä saatavilla kiinteässä muodossa. Italian, Belgian, Saksan ja Hollannin ja erityisesti Sveitsin suklaapioneerit kokeilivat, paahtoivat, jauhoivat ja sekoittivat.

Pioneerien aikakausi

1800-luku oli pioneerien aikakausi. Tehtaita rakennettiin sekä höyrykone, rautatie ja puhelin keksittiin. Lisäksi keksittiin tietysti pehmeä ja suussa sulava suklaa, jollaisena tunnemme sen nykypäivänä ja jota rakastamme. Sen keksijä oli Rodolphe Lindt.

Onko Sveitsi suklaan kotimaa? Itse asiassa sveitsiläiset tekevät suklaata koko maailmalle. Ja tietysti myös itselleen, sillä he syövät sitä enemmän kuin kukaan muu.

Sveitsi oli 1800-luvun alussa pieni, vaikeakulkuinen ja köyhä. Se ei ollut kovin hyvä lähtökohta suklaan kehittelijöille. Se tarkoitti, että heiltä vaadittiin entistä enemmän intoa, idearikkautta ja yrittäjähenkeä. Sveitsissä sitä oli paljon ja menestystarina saattoi alkaa.

Vuodesta 1819 alkaen alkoi näkyä nimiä, jotka symboloivat sveitsiläistä laatua vielä nykypäivänäkin. François-Louis Cailler perusti ensimmäisen koneellisen suklaatehtaan, jossa keksittiin maitosuklaa. Philippe Suchard oli kondiittori ja vuodesta 1826 alkaen myös suklaan valmistaja. Rudolf Sprüngli-Ammann perusti ensimmäisen suklaatehtaan saksankieliseen Sveitsiin vuonna 1845. Aquilino Maestrani oli Ticinossa asuva suklaan valmistaja, joka avasi tehtaan Lucernessa vuonna 1852 ja – viimeisenä muttei vähäisimpänä – Rodolphe Lindt.

Rodolphe Lindt loi vuonna 1879 perustan Lindt & Sprüngli AG:n menestykselle suklaafondantillaan. Yrityksen hän perusti kaksikymmentä vuotta myöhemmin Rudolf Sprünglin kanssa. Sveitsiläisestä suklaasta tuli maailmankuulua vertaansa vailla olevan laatunsa ansiosta – sekä lisääntyneen matkailun takia. Englantilaisia, saksalaisia, venäläisiä ja amerikkalaisia kävi Sveitsissä sankoin joukoin. Vuoristot olivat yhtäkkiä très chic, samoin kuin järvet sekä vieraanvaraisuus. Mitä matkailijat veivät mukanaan takaisin kotiin? Suklaafondantia tietysti! Chocolat Suisse oli nyt laadun tae. Se on sitä vielä tänäkin päivänä – varsinkin jos valmistaja on LINDT. 

 

 

 

Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Kuitenkin Rodolphe Lindtin chocolat Surfin valmistetaan vielä nykyäänkin vuoden 1879 reseptin mukaisesti ja se pakataan alkuperäiseen käärepaperiin. Pioneerihenkinen kekseliäisyys innoittaa meitä edelleen, mutta tiedämme, että nautiskelijat ympäri maailmaa arvostavat perinteistä laatua.

Reseptit