0

Kaakao – jumalten juoma

Kaakao – jumalten juoma...

Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné antoi kaakaopuulle tämän miellyttävältä kuulostavan latinankielisen nimen Theobroma cacao vuonna 1753.

Kaakaota valmistetaan kaakaopavusta, joka on kaakaopuun hedelmä. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran paljon ennen Linnén aikaa. Olmeekit olivat Keski-Amerikan ensimmäinen korkeakulttuuri ja he asuivat nykypäivän Meksikossa yli 3 000 vuotta sitten. Alueen kuuma ja kostea ilmasto oli ihanteellinen herkän kaakaopuun viljelyyn. Mayat asettuivat samalle alueelle muutama vuosisata olmeekkien katoamisen jälkeen ja he käyttivät kaakaopapuja karvaan ja erittäin mausteisen juoman valmistamiseen. Mayojen papit, kuninkaat

ja ylimystö joivat ja uhrasivat tätä juomaa pyhissä rituaaleissa.  

Mayojen sivilisaatio tuli kuitenkin myös tiensä päähän salaperäisesti, ja tolteekit muuttivat alueelle noin vuonna 900 jKr. ja heidän jälkeen asteekit. Nämä kaksi kulttuuria omaksuivat pyhän juoman perinteisen käyttötavan. He kutsuivat juomaa nimellä ”xocoatl” (xoco = kitkerä; atl = vesi). Asteekeille tämä kitkerä, mausteinen juoma oli viisauden ja energian lähde, lemmenlääke ja rauhoittava balsami. Kaakaopapuja käytettiin siihen aikaan myös valuuttana ja niitä tarjottiin jumalille uhrilahjana.

Kristoffer Kolumbus oli ensimmäinen eurooppalainen, joka pääsi kosketuksiin kaakaon kanssa. Hän maistoi kaakaota ensimmäisen kerran vuonna 1502 ollessaan neljännellä matkallaan Uuteen maailmaan. Se oli hänen mielestään liian kitkerää ja mausteista. Useita vuosia myöhemmin, vuonna 1528, espanjalainen valloittaja Hernando Cortés toi tämän ruskean kullan ja eksoottisen juoman reseptin Espanjaan.

Espanjalaiset lisäsivät ainutlaatuiseen virkistävään juomaan – jota he kutsuivat nimellä suklaa – sokeria ja muita ainesosia. Siitä tuli pian hienoston suosima herkku, jota nautittiin Espanjan hovissa lähes vuosisadan ajan.

Juomaa maistettiin Ranskassa ensimmäisen kerran vuonna 1615, kun Espanjan prinsessa Anna meni naimisiin ranskalaisen Kuningas Ludvig XIII:n kanssa. Sen jälkeen suklaa alkoi levitä muihin kuninkaallisiin hoveihin ja

Euroopan hienostuneisiin seurapiireihin. Teollisen vallankumouksen alkuun asti suklaan – jota nautittiin edelleen kuumana juomana – kulutus oli vain rikkaille varattu etuoikeus.

Sitten Italiassa, Belgiassa, Saksassa, Hollannissa ja tietysti myös Sveitsissä sekä muissa maissa alkoi suklaapioneerien aikakausi. He muuttivat kunnianhimoiset visionsa ja nerokkaat ajatuksensa todellisuudeksi. He keksivät tekniikkoja ja reseptejä valmistaa kiinteän version tästä suositusta juomasta, minkä ansiosta kiinteä suklaa oli lopulta kaikkien saatavilla.

Todella monet suklaapioneerit ovat antaneet tärkeän panoksensa suklaan nykyhistoriaan. Kaikista innovaatioista mullistavin oli luultavasti kuitenkin konssausprosessi, jonka keksi sveitsiläinen suklaan valmistaja Rodolphe Lindt vuonna 1879. Hänen menetelmänsä ansiosta aiemmin hauras, rakeinen ja jokseenkin kitkerä aine muuttui suussa sulavaksi ja siitä tuli yksi maailman suurenmoisimmista nautinnoista.